Tuomiokirkon terveiset

Harpuin, huiluin, kantelein

Oman tekstinsä ansaitsee kyllä HUILU!

Huilunsoittoon tuli satsattua nuorena tosissaan, se vaan vei mukanaan. Ajattelin siitä ammattia, mutta rahkeet eivät riittäneet. Kiitos kuitenkin vanhemmilleni suuresta rahallisesta panostuksesta ja kannustuksesta!
20-30 -v tuli soitettua aika vähän, mutta sitten tuli Saloon kanttoriksi Kaisa Suutela-Kuisma ja avautui muitakin ovia. Loppu onkin historiaa, hahhah! Nykyisin soitan viikottain, välillä päivittäin. Olen soittanut kodeissa, kirkoissa, kadulla, konserttisaleissa, torilla, koulussa... Yksin, pienissä porukoissa, Kabinettiorkesterissa, lausujan kanssa, cembalon/urkujen/pianon/kitaran säestyksellä... Viihdemusaa, klassista, hengellistä, kansanmusaa, gospelia... Nuoteista ja välillä jopa ilman!
Koskaan ei ole ollut tylsää! Usein on saanut huomata, että kuulijat ovat tykänneet. Mieli on kiitollinen.
Hassua, en halua tuoda itseäni esille enkä tykkää puhua yleisölle, vaikka koululuokille paasaan päivittäin. Mutta kun huilu on jatkeenani, nautin esiintymisestä!
Niinä talvikuukausina useana vuonna, kun mikään ei ole tuntunut miltään, olen jaksanut odottamalla seuraavaa soittokeikkaa!

Wau mikä lahja Jumalalta, iso kiitos!

Suurempi kuin sydämeni

Tämä virsi on puhutellut minua usein. Varsinkin neljäs säkeistö. Ehkä se ei kaipaa avaamista tämän enempää. Puhuttelee meitä jokaista omissa elämäntilanteissamme. Tai kuitenkin: myös tuo tyytyminen pieneen osaan, "suostun vähimmässä uskollinen olemaan". Yhtä arvokkaita olemme kaikki Jumalalle!

1. Suurempi kuin sydämeni Jumalan on rakkaus. Suurempi kuin oma tahto Kutsujan on laupeus. Suurempi kuin oma into, ehdottomuus mieleni - uskollisuus Jumalamme kaikkea on suurempi. 2. Suurempi kuin epäilymme, suurempi kuin lankeemus, suurempi kuin pettymykset Jumalan on luottamus. Hän on itse kutsuessaan meihin istuttanut sen. Hän ei kadu kutsumistaan, hän on vahvuus heikkojen. 3. Yhtä pyydän, Vapahtaja, tänään yhtä pyydän vain: Näytä yhden päivän matka, askel, jonka tänään sain. Keiden kanssa, mihin suuntaan polku tänään avautuu? Millä tavoin Isän tahto meissä tänään tapahtuu?

4. Anna, Kristus, rohkeutta mennä maastoon tiettömään, jossa merkkejä en tunne, vaille vastausta jään. Juuri siellä sinuun juurrun, vastuuseen viet laajempaan, taikka suostun vähimmässä uskollinen olemaan. 5. Liian suurten odotusten, vaatimusten paineessa vapauteen minun anna, lepoon käydä, Jumala. Rukouksen hiljaisuuteen, valoon Kirjan avatun, lähellesi, Vapahtaja, kutsut kesken taistelun. 6. Suurempi kuin sydämemme, suurempi kuin ihmistyö hiljaisuus on rukouksen, siinä Luojan sydän lyö. Siinä itse, armon Henki, uupunutta uudistat. Annat kasvullemme aikaa, uuteen työhön valmistat.

VK 525 Markku Kilpiö ja Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986.

Uudet suomalaiset

Syksyllä sekä SPR että seurakunta hakivat vapaaehtoisia auttamaan turvapaikanhakijoita. Syksyn vyöry toi myös Halikon Märyyn vastaanottokeskuksen. Innostuin, vaikken asiasta ennen ole ollut kiinnostunut. Minulta on kysytty innostuksen syitä. Niitä on kolme. Utelias ja sosiaalinen luonteeni ja kiinnostus kansainvälisyyteen. Ajattelin, että koska en voi vaikuttaa tähän massamuuttoon, voin vaikuttaa omalta osaltani siihen, että tulijoita autetaan sopeutumaan ja kotoutumaan. Tästä hyötyvät kaikki osapuolet. Ja kolmanneksi, on tässä osuutensa lähimmäisenrakkaudella ja lähetyskäskylläkin.

Tämä kaikki on ollut todella antoisaa ja mielekästä, innostanut, virkistänyt, vienyt mukanaan, opettanut paljon, auttanut ymmärtämään erilaisuutta, antanut uusia ystäviä, myös suomalaisia. Kertakaikkiaan hienoa aikaa! Jos olisin perheetön, tämä olisi vienyt koko käden, nyt vain pikkusormen...

Lapset ovat hauskoja, aitoja ja suloisia, suuria persoonia kaikissa maissa ja kansoissa! Perjantaisesta taidekerhosta olen aina lähtenyt virkistyneenä ja iloisena. Siinä ohessa on tullut kohdattua monenlaisia ihmiskohtaloita ja on saanut olla osana auttajien ketjussa.

Olen saanut kaksikin ystäväperhettä, Irakista ja Syyriasta. Molemmat arabiankielisiä lapsiperheitä.

Toiset ovat asuneet Salossa kohta seitsemän vuotta, toiset vasta hakevat oleskelulupaa. Erilaisia perheitä, eri uskonnot ja eri koulutustaustat, mutta kaikki sydämellisiä ihmisiä. Toivottavasti heillä on hyvä ja turvallinen tulevaisuus Suomessa!

Herra siunaa meitä kaikkia!

 

Iloinen pääsiäisaamun messu

Kuva on Uskelan kirkosta pääsiäisyönä. Hieno draamamessu. Pääsiäisaamuna olin iloisessa messussa Halikon kirkossa. Ennakkoluuloton pastori oli elementissään, herätteli kansaa, puhui asiaa. Musiikki oli iloista, toukomettisiä ynnä muuta. Kanttorilla oli erilaisia lintupillejä, joten ilmassa oli keväistä liverrystä. Oli helppo iloita pääsiäisen sanomasta!

Esirukoilijat ja tiennäyttäjät

Olen kiitollinen siitä, että tiedän vanhempieni suvuissa olleen rukoilevia kristittyjä. Siksi minäkin olen tässä! Ja ajattelin jatkaa tässä asiassa esi-isien ja -äitien perinnettä!

Toinen aivan mielettömän hieno juttu ovat ne ihmiset, jotka ovat minulle kertoneet Jeesuksesta ja joiden kautta Jumala on minulle puhunut. Näitä ihmisiä ja hetkiä en unohda varmaan koskaan, sillä usein tilanteita on edeltänyt niin suuri ahdistus ja seurannut niin suuri helpotus. Unelmani on, että voisin olla vastaavalla tavalla joskus jollekin avuksi.

Kaikkeni

Young: "Minä olen Jumala, joka antaa ja antaa ja antaa. Kun kuolin puolestasi ristillä, annoin sinulle kaikkeni."

Tämä on niin totta tänäkin pääsiäisenä 2016. Oikeastaan erityisen totta juuri nyt, sillä elän aktiivista vaihetta, jossa Jeesuksen sovitustyö tuntuu ja vaikuttaa arjessani. Ja tekee arjesta juhlaa! Ja niin, NIIN toivoisin - ja rukoilen, että kaikki muutkin tämän saisivat kokea. Luottamus Jumalaan kantaa pitkälle jo tänään ja kuitenkin kaikki täydellinen on vielä edessä!