perjantai 1. huhtikuuta 2016

Harpuin, huiluin, kantelein

Oman tekstinsä ansaitsee kyllä HUILU!

Huilunsoittoon tuli satsattua nuorena tosissaan, se vaan vei mukanaan. Ajattelin siitä ammattia, mutta rahkeet eivät riittäneet. Kiitos kuitenkin vanhemmilleni suuresta rahallisesta panostuksesta ja kannustuksesta!
20-30 -v tuli soitettua aika vähän, mutta sitten tuli Saloon kanttoriksi Kaisa Suutela-Kuisma ja avautui muitakin ovia. Loppu onkin historiaa, hahhah! Nykyisin soitan viikottain, välillä päivittäin. Olen soittanut kodeissa, kirkoissa, kadulla, konserttisaleissa, torilla, koulussa... Yksin, pienissä porukoissa, Kabinettiorkesterissa, lausujan kanssa, cembalon/urkujen/pianon/kitaran säestyksellä... Viihdemusaa, klassista, hengellistä, kansanmusaa, gospelia... Nuoteista ja välillä jopa ilman!
Koskaan ei ole ollut tylsää! Usein on saanut huomata, että kuulijat ovat tykänneet. Mieli on kiitollinen.
Hassua, en halua tuoda itseäni esille enkä tykkää puhua yleisölle, vaikka koululuokille paasaan päivittäin. Mutta kun huilu on jatkeenani, nautin esiintymisestä!
Niinä talvikuukausina useana vuonna, kun mikään ei ole tuntunut miltään, olen jaksanut odottamalla seuraavaa soittokeikkaa!

Wau mikä lahja Jumalalta, iso kiitos!


Suurempi kuin sydämeni

Tämä virsi on puhutellut minua usein. Varsinkin neljäs säkeistö. Ehkä se ei kaipaa avaamista tämän enempää. Puhuttelee meitä jokaista omissa elämäntilanteissamme. Tai kuitenkin: myös tuo tyytyminen pieneen osaan, "suostun vähimmässä uskollinen olemaan". Yhtä arvokkaita olemme kaikki Jumalalle!


1.
Suurempi kuin sydämeni
Jumalan on rakkaus.
Suurempi kuin oma tahto
Kutsujan on laupeus.
Suurempi kuin oma into,
ehdottomuus mieleni
- uskollisuus Jumalamme
kaikkea on suurempi.

2.
Suurempi kuin epäilymme,
suurempi kuin lankeemus,
suurempi kuin pettymykset
Jumalan on luottamus.
Hän on itse kutsuessaan
meihin istuttanut sen.
Hän ei kadu kutsumistaan,
hän on vahvuus heikkojen.

3.
Yhtä pyydän, Vapahtaja,
tänään yhtä pyydän vain:
Näytä yhden päivän matka,
askel, jonka tänään sain.
Keiden kanssa, mihin suuntaan
polku tänään avautuu?
Millä tavoin Isän tahto
meissä tänään tapahtuu?
4.
Anna, Kristus, rohkeutta
mennä maastoon tiettömään,
jossa merkkejä en tunne,
vaille vastausta jään.
Juuri siellä sinuun juurrun,
vastuuseen viet laajempaan,
taikka suostun vähimmässä
uskollinen olemaan.


5.
Liian suurten odotusten,
vaatimusten paineessa
vapauteen minun anna,
lepoon käydä, Jumala.
Rukouksen hiljaisuuteen,
valoon Kirjan avatun,
lähellesi, Vapahtaja,
kutsut kesken taistelun.

6.
Suurempi kuin sydämemme,
suurempi kuin ihmistyö
hiljaisuus on rukouksen,
siinä Luojan sydän lyö.
Siinä itse, armon Henki,
uupunutta uudistat.
Annat kasvullemme aikaa,
uuteen työhön valmistat.




VK 525

Markku Kilpiö ja Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986.

Uudet suomalaiset

Syksyllä sekä SPR että seurakunta hakivat vapaaehtoisia auttamaan turvapaikanhakijoita. Syksyn vyöry toi myös Halikon Märyyn vastaanottokeskuksen. Innostuin, vaikken asiasta ennen ole ollut kiinnostunut. Minulta on kysytty innostuksen syitä. Niitä on kolme. Utelias ja sosiaalinen luonteeni ja kiinnostus kansainvälisyyteen. Ajattelin, että koska en voi vaikuttaa tähän massamuuttoon, voin vaikuttaa omalta osaltani siihen, että tulijoita autetaan sopeutumaan ja kotoutumaan. Tästä hyötyvät kaikki osapuolet. Ja kolmanneksi, on tässä osuutensa lähimmäisenrakkaudella ja lähetyskäskylläkin.

Tämä kaikki on ollut todella antoisaa ja mielekästä, innostanut, virkistänyt, vienyt mukanaan, opettanut paljon, auttanut ymmärtämään erilaisuutta, antanut uusia ystäviä, myös suomalaisia. Kertakaikkiaan hienoa aikaa! Jos olisin perheetön, tämä olisi vienyt koko käden, nyt vain pikkusormen...

Lapset ovat hauskoja, aitoja ja suloisia, suuria persoonia kaikissa maissa ja kansoissa! Perjantaisesta taidekerhosta olen aina lähtenyt virkistyneenä ja iloisena. Siinä ohessa on tullut kohdattua monenlaisia ihmiskohtaloita ja on saanut olla osana auttajien ketjussa.

Olen saanut kaksikin ystäväperhettä, Irakista ja Syyriasta. Molemmat arabiankielisiä lapsiperheitä.
Toiset ovat asuneet Salossa kohta seitsemän vuotta, toiset vasta hakevat oleskelulupaa. Erilaisia perheitä, eri uskonnot ja eri koulutustaustat, mutta kaikki sydämellisiä ihmisiä. Toivottavasti heillä on hyvä ja turvallinen tulevaisuus Suomessa!

Herra siunaa meitä kaikkia!


 

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Iloinen pääsiäisaamun messu

Kuva on Uskelan kirkosta pääsiäisyönä. Hieno draamamessu. Pääsiäisaamuna olin iloisessa messussa Halikon kirkossa. Ennakkoluuloton pastori oli elementissään, herätteli kansaa, puhui asiaa. Musiikki oli iloista, toukomettisiä ynnä muuta. Kanttorilla oli erilaisia lintupillejä, joten ilmassa oli keväistä liverrystä. Oli helppo iloita pääsiäisen sanomasta!


Esirukoilijat ja tiennäyttäjät

Olen kiitollinen siitä, että tiedän vanhempieni suvuissa olleen rukoilevia kristittyjä. Siksi minäkin olen tässä! Ja ajattelin jatkaa tässä asiassa esi-isien ja -äitien perinnettä!

Toinen aivan mielettömän hieno juttu ovat ne ihmiset, jotka ovat minulle kertoneet Jeesuksesta ja joiden kautta Jumala on minulle puhunut. Näitä ihmisiä ja hetkiä en unohda varmaan koskaan, sillä usein tilanteita on edeltänyt niin suuri ahdistus ja seurannut niin suuri helpotus. Unelmani on, että voisin olla vastaavalla tavalla joskus jollekin avuksi.


Kaikkeni

Young: "Minä olen Jumala, joka antaa ja antaa ja antaa. Kun kuolin puolestasi ristillä, annoin sinulle kaikkeni."


Tämä on niin totta tänäkin pääsiäisenä 2016. Oikeastaan erityisen totta juuri nyt, sillä elän aktiivista vaihetta, jossa Jeesuksen sovitustyö tuntuu ja vaikuttaa arjessani. Ja tekee arjesta juhlaa! Ja niin, NIIN toivoisin - ja rukoilen, että kaikki muutkin tämän saisivat kokea. Luottamus Jumalaan kantaa pitkälle jo tänään ja kuitenkin kaikki täydellinen on vielä edessä!

Viivy

Young: "Mikään ei ole tärkeämpää kuin viettää aikaa kanssani. Kun viivyt läsnäolossani, teen syvää työtäni sisimmässäsi. - Älä etsi minua ensisijaisesti sen takia mitä voit saada minulta."


Tuossa on aika paljon opeteltavaa tällaiselle toiminnan naiselle. Mutta tuotakin olen saanut opetella, vaihtelevalla menestyksellä. Mutta on se tärkeää. Viettää aikaa rukoillen. Ja sitten usein kehotetaan kuuntelemaan, mitä sanottavaa Jumalalla on. Kun minä yritän kuunnella, huomaan vain ajatusteni lentävän milloin minnekin. Olen tullut siihen tulokseen, että minulle Jumala puhuu lähinnä siten, että milloin mistäkin sytykkeestä saan idean tehdä jotain tai sanoa jollekin jotain. Usein asia on sellainen, että se vaatii rohkeutta ja voi tuntua melkein epäsovinnaiselta. Mutta on sellainen olo, että tämä on toteutettava. Enkä muista vielä koskaan joutuneeni katumaan näitä tempauksiani. Jotenkin ajattelen, ettei minulla ole mitään menetettävää - antaa mennä vaan!

Siis älä pelkää

























Vaikka vuoret on korkeat,
vaikka meri pauhaa,
vaikka tuulet vasten lyö,
etkä näe rantaa,
olet turvassa kuitenkin,
käsivarsilla enkelin.
Isäsi sua johdattaa,
hädässäkin suojan saat.

Siis älä pelkää,

sillä sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.
Kulje, kulje rohkeasti,
sillä aamu sarastaa.
Ja Hänen rakkautensa ohjaa sinun tietäsi.
Ei Hän hylkää milloinkaan.
Siis älä pelkää.

Tartu käteen Jumalan,

ota kädestä vahvimman.
Armo sinua suojelee,
löydät ilon, onnen.
Tänään sinulle vakuuttaa
iankaikkista rakkauttaan.
Sinusta Hän iloitsee,
ystävänä riemuitsee.


























Siis älä pelkää,
sillä sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.
Kulje, kulje rohkeasti,
sillä aamu sarastaa.
Ja Hänen rakkautensa ohjaa sinun tietäsi.
Ei Hän hylkää milloinkaan.
Siis älä pelkää.

            Lauramaria

Saan nousta lentoon

Varovaisesti kuljen eteenpäin,
jossain kaukana askeleesi näin.
Kunpa tietäisin mihin suuntaan
kukin polku vie?

Vahvista askeleeni mun.
Tapahtukoon tahtosi Sun.
Anna mun kuulla äänesi, Herra,
jotta tietää saan;
Sä et hylkää milloinkaan.




















Saan nousta lentoon en enää hentoon
omaan voimaani luottaa voi.
Saan levittää nyt siivet nää
ja liitää kohti vuoria,
mistä avun saan.

Omin voimin en jaksa kulkea.
Herra, et anna jalkani horjua.
Varjosi suojaa, silmäsi vartioi.
Päivällä tai yöllä,
Sä et väisty viereltäin.

Herra varjelee sinut kaikelta pahalta.
Hän suojelee koko elämäsi.
Herra varjelee sinun askeleet;
sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.




















Saat nousta lentoon et enää hentoon
omaan voimaasi luottaa voi.
Saat levittää nyt siivet nää
ja liitää kohti vuoria,
mistä avun saa.

                            Päivi Tinell

Vastauksia

Sarah Young: "Kun annat elämäsi yksityiskohdat hallintaani, tulet yllättymään rukousvastausteni tarkkuudesta. Mitä enemmän rukoilet, sitä enemmän saat vastauksia. Kaikkein parasta on, että uskosi vahvistuu..."

Minulla kesti vuosia ymmärtää, että Jumalaa voi vaivata pienillä, arkisillakin asioilla. Ja Jumalalla on niin hyvä huumorintaju! Yhtenä päivänä olin menossa ystävän kanssa ostamaan reppua pienelle turvapaikanhakijalle. Samana aamuna hain ihan muuta vaatehuoneesta ja löysin täysin unohtuneen, käyttämättömän punaisen arpajaisvoittorepun. Siis loistava ajoitus, enkä edes ollut ehtinyt rukoilla! Ja kun rukoilun makuun ja vauhtiin pääsee, vauhti tosiaan vain yltyy, kun Jumala vastaa. Mutta tässäkin asiassa on syytä muistaa, ettei ota suorituspaineita!

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Jeesus kutsuu

Sain ystävältä Sarah Youngin hartauskirjan Jeesus kutsuu. Siinä on teksti jokaiselle vuoden päivälle ja viitteet Raamattuun. Muutaman olen jo lukenut, tässä niiden herättämiä ajatuksia.

"Iloitse ja kiitä! Harjoittele... Toimin voimallisimmin sellaisten ihmisten kautta, jotka kiittävät ja luottavat."
Tällä hetkellä minun on helppo iloita ja kiittää. Tämä on pitkästä aikaa aika uutta elämässäni. Viime kesänä sain kokea ahdistuksen ja tympääntymisen väistyvän. Tästä muutoksesta iloitsen joka päivä - ja kiitän Jumalaa! Ja nöyränä voin jatkaa, että tämä on myös johtanut siihen, että Jumala on toiminut kauttani. On varmasti toiminut ennenkin, en sitä epäile, mutta nyt olen sen itsekin huomannut, tajunnut, ymmärtänyt, ja se on johtanut lisääntyvään hyvään ympärilläni.
Mutta ehdottomasti tahdon korostaa ja muistuttaa, että iloitseminen ja kittäminen ei ole meidän oma tekomme, vaan sekin on armoa ja lahjaa. Silloinkin, kun en jaksa iloita ja kiittää, olen yhtä rakas ja arvokas Jumalalle. Hän pitää minusta huolen ja hyväksyy minut sellaisena kuin olen.

Uutta suuntaa blogille

Tämä blogi ei ole mitenkään salainen, mutta en ole tätä laajemmin mainostanut.
Ehkä tässä on ollutkin ideana hengellinen päiväkirjamaisuus, vaikkei omia tekstejä olekaan syntynyt.
Päiväkirjaa olen jostain syystä huono kirjoittamaan. Samoin aina vaan on suunnitteilla kirjata rukousaiheita ja vastauksia vihkoon.
Nyt muotoutui idea kirjoitella tänne omiakin ajatuksia, itselle ja miksei muillekin. Lähinnä ajatuksia, jotka ovat syntyneet jonkin tekstin lukemisesta. Tässä on minulle haastetta, koska nämä hengelliset tekstit on tarkoitettu mietiskeltäviksi ja minä taas olen koko ajan menossa kohti seuraavaa hetkeä. Mutta opettelen rauhoittumista.

Tämä ensimmäinen pohdiskeluni ei kuitenkaan perustu tekstiin, vaan tv-sarjaan! En katso jo juuri lainkaan tv:tä, mutta ystävä kehui ranskalaissarjaa Tapahtukoon sinun tahtosi. Se tuli tiiviinä pakettina ennen pääsiäistä ja katsoin sen yle areenasta. Jäin koukkuun. Tämä sarja oli minulle tavallaan laskeutumista paastoon (herkkupaasto ei taaskaan onnistunut, kiitos heikon luonteeni), valmistautumista pääsiäiseen. Vaikka sarja oli osin kaupallista, laskelmoitua siirappia, se antoi ainakin minulle paljon ajattelemisen aihetta.
Sarjan aluksi ryhmä hyvin erilaisista taustoista tulevia nuoria miehiä aloittaa katolisessa pappisseminaarissa. Sarjan lopussa he ovat aloittaneet työt seurakunnissa ja viettävät ensimmäistä joulua pappeina. Roolihahmot ovat uskottavia ja koskettavia, sydämellisiä nuoria miehiä, joilla jo on monenlaista painolastia ja murhetta. Rikollinen tausta, homous, haaveet tyttöystävästä, suvun paineet ja odotukset, omat hengelliset pettymykset jne. Myönnän, välillä itketti. Ja samalla seurataan kokeneiden konkareiden, uskonsankareiden omaa kipuilua ja kompurointia, ylpeyttä, sairautta, käsittelemättömiä haavoja, armolahjoja. Ja vielä kolmantena kerrostumana Vatikaanin poliittisia juonitteluja, tiedä kuinka tosia.
Sarjassa kosketti inhimillisyys ja aito hengellinen kipuilu. Jäin kaipaamaan noita kavereita!

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Ristillä

Lasse Heikkilän Tunturimessusta:

VERI JEESUKSEN

VERI JEESUKSEN, VERI JEESUKSEN, VERI JEESUKSEN,

EDESTÄMME VUODATETTIIN.

RUUMIS KRISTUKSEN, RUUMIS KRISTUKSEN, RUUMIS KRISTUKSEN,

EDESTÄMME ANNETTIIN.

KUNNIA, HALLELUJA, HALLELUJA, HALLELUJA, SOI KUNNIA HALLELUJA

SOI KIITOS JUMALAN!

HÄNTÄ PILKATTIIN, HÄNTÄ SYLJETTIIN, HÄNTÄ RUOSKITTIIN,

PÄÄHÄN PIIKIT PAINETTIIN.

HÄNET TUOMITTIIN, SYYTTÄ RANGAISTIIN, HÄNET RIISUTTIIN,

HÄNET RISTIIN NAULITTIIN.

HILJAA MURTAEN LEIVÄN YHTEISEN, RUUMIS JEESUKSEN, TOTEUTAMME YHTEISEN.

VEREN KALLIS VUO, SOVITUKSEN TUO, PYHITYKSEN SUO,

TIE ON AUKI JUMALAN LUO.
SOI KIITOS KARITSAN!




Ristillä

Ristillä maailma sovitettiin,
ristillä syytöntä rangaistiin,
ristillä Jumala lepytettiin,
ylistys olkoon Herran!

Ristillä velkamme maksettiin,
ristillä ihmiset lunastettiin,
ristillä Perkele päihitettiin,
ylistys olkoon Herran!

Ristillä laki täytettiin,
ristillä anteeksi annettiin,
ristillä kuolema kukistettiin,
ylistys olkoon Herran!