sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Rakkautesi sydämeeni uuden alun toi


















Olen oppinut vastaanottamaan
kaikenlaista murhetta.
Olen oppinut niissä tuntemaan
jo vähän luottamusta.
Tiedän, että vaikeudet kirkastavat Sinua
ja kaiken tämän keskelläkin rakastat minua!

Ja tämän kuiskauksen muutat

rukouksen lähteeksi.
Tämän kylmettyneen sydämen
teet eläväksi.
Tyhjyyden Sä täytät niin kuin Isä vain voi.
Rakkautesi sydämeeni
uuden alun toi.

Olen huomannut kaiken sortuvan,

mitä käsiini mä saan.
Silti kuulen Sinun äänäesi.
Sä kuiskaat: Lepää vaan!
Sinä tiedät polkuni, itse ohjaat kulkuni.
Arvokas oon tällainen, savea Jeesuksen.

Ja tämän kuiskauksen muutat
rukouksen lähteeksi.
Tämän kylmettyneen sydämen
teet eläväksi.
Tyhjyyden Sä täytät niin kuin Isä vain voi.
Rakkautesi sydämeeni
uuden alun toi.

                        Lauramaria



Herra, tuntuu hyvältä tietää

Herra, tuntuu hyvältä tietää, 
kodin mulle tehnyt oot.
Oot valmistanut sijaa siellä, 
missä ilo ja rauha on.
Sinne pian jo tahdon tulla,
valmis olen lähtemään,
vaikka aikaani en vielä tiedä.
Milloin Sinut pääsen näkemään?

Hetken vielä täällä,

hetken vielä vaellan.
Lauluillani, Herra, Sinua julistan.
Tietäen, on koti luona rakkaan Jumalan.
Sieltä olen tullut,
sinne jälleen palajan.



















Lupaukses, Herra, täysin täyttänyt Sä oot.
Minulta ei mitään puutu, 
on armo ollut rajaton.
Sitä, Herra, vielä pyydän,
että oikein ajan käyttäisin,
joka päivän ottaisin vastaan
aina kiitollisin sydämin.

Hetken vielä täällä,

hetken vielä vaellan.
Lauluillani, Herra, Sinua julistan.
Tietäen, on koti luona rakkaan Jumalan.
Sieltä olen tullut,
sinne jälleen palajan.



























Kiitos ja kunnia Sinulle,
nyt ja ainiaan.

Hetken vielä täällä,
hetken vielä vaellan.
Lauluillani, Herra, Sinua julistan.
Tietäen, on koti luona rakkaan Jumalan.
Sieltä olen tullut,
sinne jälleen palajan.

                  Lauramaria

Käteni mä näin nostan ylöspäin

Musta joulukuu, mutta tänä vuonna, pitkästä aikaa minun joulukuuni on valoisa ja iloinen. Siitä kiitos!

Käteni mä näin nostan ylöspäin ja kiitän.
Lämpösi mä tunnen,
tunnen, että Sulle riitän.
Kukaan toinen ei kuule ääntäni, vain Sinä.
Tänään kuulen, kuinka kelpaan mä syntisenä,
sillä minut puhdistanut on puhdas veri.



























Luonasi kun näin kuljen eteenpäin ja kiitän.
Kasvosi mä nään,
tunnen, että Sulle riitän.
Kukaan toinen ei näe sisällein, vain Sinä.
Silti tunnen, kuinka kelpaan mä syntisenä.
sillä minut puhdistanut on puhdas veri.

Luoksesi mä jään,

milloinkaan en tahdo mennä.
Kaiken Sulta saan, 
kaiken, mikä tuo elämän.
Sanat eivät riitä,
sydämeni sen vain kertoo:
Sylissäsi näin kiittäen mä löydän levon.




                     


















                   Lauramaria

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Lupaukset kestää

Rakennelmat sortuu,
ne rakennelmat, joita paljon tehnyt oot.
Suunnitelmat kaatuu,
ne suunnitelmat, joissa sijaa Herralla ei oo, Herralla ei oo.
Kaatukoot ne, mitkä kaatuakseen on, 
niiden varaan en mä tahdo rakentaa.


Lupaukset kestää silloinkin, kun tuntuu,
että sinä kestä et.
Jeesus meitä kannattaa silloinkin, kun tuntuu,
että pohja putoaa.

Uskaltaudu luopumaan,
vaikka maahan vaipumaan,
sillä syli, syli ottaa vastaan.
Uskaltaudu luopumaan,
vaikka maahan vaipumaan,
sillä syli, syli ottaa vastaan.

Ihmismieli murtuu,
helposti se murtuu taakan alle.
Masennukseen vaipuu,
masennukseen, josta valo kadonnut jo on, kadonnut jo on.
Yksi tie on vielä kaatuneille auki:
Herran varaan voit sä kaiken rakentaa.


Lupaukset kestää silloinkin, kun tuntuu,
että sinä kestä et.
Jeesus meitä kannattaa silloinkin, kun tuntuu,
että pohja putoaa.

                 Lauramaria

Rukouksesta

Niin kauan rukoillut sä oot,
niin kauan rukoillut sä oot, 
että tiedä enää et
kuinka kauan jaksat odottaa.

Niin kauan pyytänyt sä oot,
niin kauan pyytänyt sä oot
vastausta oikeaa, 
että pian jo saisi helpottaa.


Hän kyllä vastaa.
Hän kyllä vastaa.
Rakkaudessaan Hän odottaa.
Hän kyllä vastaa, 
Hän vielä vastaa,
Hän sulle vastaa
ajallaan.

Ja joskus epäillyt sä oot,
niin joskus epäillyt sä oot, 
eikö Jeesus kuulekaan,
eikö sua hän rakasta?
Ja silloin itkenyt sä oot,
niin silloin itkenyt sä oot,
kun kaiken parhain päin
hän kääntänyt on hetkessä näin.


Hän kyllä vastaa.
Hän kyllä vastaa.
Rakkaudessaan Hän odottaa.
Hän kyllä vastaa, 
Hän vielä vastaa,
Hän sulle vastaa
ajallaan.
 
Ja tänään iloita sä saat,
niin, tänään iloita sä saat,
kun sulle vastataan
paremmin kuin koskaan luulitkaan.


Hän kyllä vastaa.
Hän kyllä vastaa.
Rakkaudessaan Hän odottaa.
Hän kyllä vastaa, 
Hän vielä vastaa,
Hän sulle vastaa
ajallaan.

       Lauramaria

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Lähellä Herra on niitä

Meitä on ryhmä naisia, jotka kokoonnumme kerran kuussa kahvin ja jutustelun, sanan ja rukouksen merkeissä. Tänään puhututti mm. pakolaisuus, kohtuus, työmotivaatio, rakkaus. Tarvetta turvalliseen kohtauspaikkaan tuntuu olevan!

Lähellä Herra on niitä, joilla on särjetty sydän,

joille ei rakkautta tarpeeksi riittänyt oo
ja jotka itkee.

Hän pelastaa ne, joiden mieli
nöyrä ja murtunut on.
Täydellisyyttä Hän koskaan ei vaatinutkaan,
niin luulin vaan.



Avaa ne kuoret, jotka sydäntäni suojelee.
Siirrä ne vuoret, jotka uskoani koettelee.
Anna juurtua niin syvälle Sun rakkauteesi, 
että uskaltaisin olla Sinun luoma itseni.

Jotain kaunista on kuoren alla,
aitoa, suojeltavaa.
Rakkauden pelko saa jonnekin piiloutumaan.
Kuka voisi löytää?

On rakkaus Herran niin suuri,
avara ja ääretön.
Mun sydämen jään Isä lämmöllään saa sulamaan
vähän kerrallaan.


Avaa ne kuoret, jotka sydäntäni suojelee.
Siirrä ne vuoret, jotka uskoani koettelee.
Anna juurtua niin syvälle Sun rakkauteesi, 
että uskaltaisin olla Sinun luoma itseni.

Jos epäilet kuuleeko kukaan hilljaista huokaustasi,
Hän luvannut on aina olla sun vierelläsi,
sun kanssasi.

Hän jokaisen tuskasi tuntee,
Hän kuulee kuiskauksenkin.
Hän lohtua tuo sinne missä ei valoa näy,
ei ohitse käy.


Avaa ne kuoret, jotka sydäntäni suojelee.
Siirrä ne vuoret, jotka uskoani koettelee.
Anna juurtua niin syvälle Sun rakkauteesi, 
että uskaltaisin olla Sinun luoma itseni.

                                     Päivi Tinell


Sinun on voima

Nautin ajaessani yksin: laulan kovaa!
Tämä Tinellin Päivin levyn ensimmäinen kappale on kuin tehty riemuittavaksi yksin ajaessa!

Hän, joka loi kaiken maan
ja ihmisen vain sanallaan,
Hän saa minut tuntemaan,
että mua Hän rakastaa.
Tunnen suurta Jumalaa 
vain pienen palan kerrallaan.
Tuskin koskaan kokonaan
ymmärtää voin rakkauttaan.

Sinun on voima, kunnia, valta,
viisaus ja suuruus ikuisesti.
Herra, olit eilen sama
ja sama oot tänään
ja ikuisesti, amen!




Vaikka joskus aurinko
pilven taakse peittyy jo.
Tuntuu, että yksin jään.
Kuka voisi ymmärtää?
Joka hetki tuntea
saan silti suurta armoa.
Siitä kiitän Sinua,
oi suuri Jumala.

Sinun on voima, kunnia, valta,
viisaus ja suuruus ikuisesti.
Herra, olit eilen sama
ja sama oot tänään
ja ikuisesti, amen!




Halleluja, halleluja!

                       Päivi Tinell


perjantai 4. syyskuuta 2015

Psalmi 139


Herra, sinä tunnet minut

1
Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi.
Herra, sinä olet minut tutkinut,
sinä tunnet minut.
2 Missä olenkin, minne menenkin,
sen sinä tiedät,
jo kaukaa sinä näet aikeeni.
3 Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut,
perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
4 Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa,
jota sinä, Herra, et tuntisi.
5 Sinä suojaat minua edestä ja takaa,
sinä lasket kätesi minun päälleni.
6 Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä.
7 Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta,
minne voisin paeta sinun edestäsi?
8 Vaikka nousisin taivaaseen,
sinä olet siellä,
vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan,
sielläkin sinä olet.
9 Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin
tai muuttaisin merten taa,
10 sielläkin sinä minua ohjaat,
talutat väkevällä kädelläsi.
11 Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä,
yö peittää päivän valon",
12 sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.

13 Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, 
äitini kohdussa olet minut punonut.
14 Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen. 
15 Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, 
muotoni kuin syvällä maan alla, 
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. 
16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, 
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.
17 Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi,
Jumala,
kuinka valtava onkaan niiden määrä!
18 Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.