Huilunsoittoon tuli satsattua nuorena tosissaan, se vaan vei mukanaan. Ajattelin siitä ammattia, mutta rahkeet eivät riittäneet. Kiitos kuitenkin vanhemmilleni suuresta rahallisesta panostuksesta ja kannustuksesta!
20-30 -v tuli soitettua aika vähän, mutta sitten tuli Saloon kanttoriksi Kaisa Suutela-Kuisma ja avautui muitakin ovia. Loppu onkin historiaa, hahhah! Nykyisin soitan viikottain, välillä päivittäin. Olen soittanut kodeissa, kirkoissa, kadulla, konserttisaleissa, torilla, koulussa... Yksin, pienissä porukoissa, Kabinettiorkesterissa, lausujan kanssa, cembalon/urkujen/pianon/kitaran säestyksellä... Viihdemusaa, klassista, hengellistä, kansanmusaa, gospelia... Nuoteista ja välillä jopa ilman!
Koskaan ei ole ollut tylsää! Usein on saanut huomata, että kuulijat ovat tykänneet. Mieli on kiitollinen.
Hassua, en halua tuoda itseäni esille enkä tykkää puhua yleisölle, vaikka koululuokille paasaan päivittäin. Mutta kun huilu on jatkeenani, nautin esiintymisestä!
Niinä talvikuukausina useana vuonna, kun mikään ei ole tuntunut miltään, olen jaksanut odottamalla seuraavaa soittokeikkaa!
Wau mikä lahja Jumalalta, iso kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti