Eilen koskettava oppilaan itsenäisyyspuhe, herttaisia tyttöjä, monestakin syystä erittäin tunteikkaat lakkiaiset, laulajien joulukonsertissa koskettava laulu lastenkotilapsen yksinäisestä joulusta.
Melkein liikaa yhdelle päivälle!
1. Joka aamu on armo uus,
miksi huolta siis kantaa!
Varjot väistyy ja vajavuus,
Jeesus voimansa antaa.
Kiitos Herran, hän auttaa tiellä,
meidän kanssamme nyt ja aina on,
täällä suo Isän suosion,
rauhan luonansa siellä.
2. Herran armo on salaisuus,
pois siis itkusi heitä!
Kurituksenkin ankaruus
johtaa taivaaseen meitä.
Kaikki armoa, minkä antaa,
armo taivasta varten kasvattaa,
armo uskomme uudistaa,
armo taivaaseen kantaa.
3. Joka itkee, hän olkoon kuin
kyyneleitä ei oisi.
Joka naurussa hymysuin
kuin ei riemuita voisi.
Kohta koittaa jo päivä Herran,
se on hänellä yksin tiedossaan.
Siksi kiitosta veisaamaan,
hänen voitto on kerran!
SK 429
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti