Ehkä tässä on ollutkin ideana hengellinen päiväkirjamaisuus, vaikkei omia tekstejä olekaan syntynyt.
Päiväkirjaa olen jostain syystä huono kirjoittamaan. Samoin aina vaan on suunnitteilla kirjata rukousaiheita ja vastauksia vihkoon.
Nyt muotoutui idea kirjoitella tänne omiakin ajatuksia, itselle ja miksei muillekin. Lähinnä ajatuksia, jotka ovat syntyneet jonkin tekstin lukemisesta. Tässä on minulle haastetta, koska nämä hengelliset tekstit on tarkoitettu mietiskeltäviksi ja minä taas olen koko ajan menossa kohti seuraavaa hetkeä. Mutta opettelen rauhoittumista.
Tämä ensimmäinen pohdiskeluni ei kuitenkaan perustu tekstiin, vaan tv-sarjaan! En katso jo juuri lainkaan tv:tä, mutta ystävä kehui ranskalaissarjaa Tapahtukoon sinun tahtosi. Se tuli tiiviinä pakettina ennen pääsiäistä ja katsoin sen yle areenasta. Jäin koukkuun. Tämä sarja oli minulle tavallaan laskeutumista paastoon (herkkupaasto ei taaskaan onnistunut, kiitos heikon luonteeni), valmistautumista pääsiäiseen. Vaikka sarja oli osin kaupallista, laskelmoitua siirappia, se antoi ainakin minulle paljon ajattelemisen aihetta.
Sarjan aluksi ryhmä hyvin erilaisista taustoista tulevia nuoria miehiä aloittaa katolisessa pappisseminaarissa. Sarjan lopussa he ovat aloittaneet työt seurakunnissa ja viettävät ensimmäistä joulua pappeina. Roolihahmot ovat uskottavia ja koskettavia, sydämellisiä nuoria miehiä, joilla jo on monenlaista painolastia ja murhetta. Rikollinen tausta, homous, haaveet tyttöystävästä, suvun paineet ja odotukset, omat hengelliset pettymykset jne. Myönnän, välillä itketti. Ja samalla seurataan kokeneiden konkareiden, uskonsankareiden omaa kipuilua ja kompurointia, ylpeyttä, sairautta, käsittelemättömiä haavoja, armolahjoja. Ja vielä kolmantena kerrostumana Vatikaanin poliittisia juonitteluja, tiedä kuinka tosia.
Sarjassa kosketti inhimillisyys ja aito hengellinen kipuilu. Jäin kaipaamaan noita kavereita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti