Tuossa on aika paljon opeteltavaa tällaiselle toiminnan naiselle. Mutta tuotakin olen saanut opetella, vaihtelevalla menestyksellä. Mutta on se tärkeää. Viettää aikaa rukoillen. Ja sitten usein kehotetaan kuuntelemaan, mitä sanottavaa Jumalalla on. Kun minä yritän kuunnella, huomaan vain ajatusteni lentävän milloin minnekin. Olen tullut siihen tulokseen, että minulle Jumala puhuu lähinnä siten, että milloin mistäkin sytykkeestä saan idean tehdä jotain tai sanoa jollekin jotain. Usein asia on sellainen, että se vaatii rohkeutta ja voi tuntua melkein epäsovinnaiselta. Mutta on sellainen olo, että tämä on toteutettava. Enkä muista vielä koskaan joutuneeni katumaan näitä tempauksiani. Jotenkin ajattelen, ettei minulla ole mitään menetettävää - antaa mennä vaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti